Onnellisuuden kaipuu?

Äiti on ostanut meille mökin. Se nököttää edessäni, hieman alapuolella kuin piilossa joltain. Mökki on pieni, musta kattoinen ja siinä on valkoiset, rapatut seinät.
Seison tien reunalla. Katson sivuilleni ja näen hiekkatien joka jatkuu kumpaankin suuntaan samanlaisena. Takanani on sankka, tuuhea kuusimetsä.
Kuljen pienen pihan halki ovea kohti. Mökin ympärillä on villiksi kasvanutta heinää. Se kylpee auringon säteissä, loistaa keltaisen vihreänä. On lämmin, hieman tuulinen kesäpäivä. Minulla on hyvin onnellinen, huoleton olo. Ympäristö ja aurinkoinen ilma tuovat mieleeni lapsuuden kesät, äitini kotitilalla. Mökin takana näkyy hiekkaranta ja sininen, kimmeltävä vesi.
Olen ovella ja astun mökin sisälle. Mökki on hyvin pieni ja kodikas. Äiti on jättänyt jälkensä sen seiniin, tasoihin, kaappeihin ja lattiaan. Aurinko paistaa ikkunoiden läpi, saaden kaiken hohtamaan lämmintä valoa. Avaan jääkaapin ja sen sisältö on ääriään myöten täynnä ruokaa. Ruokaa on niin paljon, että se täyttää koko jääkaapin, melkein kuin pursuten sieltä ulos. Laitan jääkaapin oven kiinni ja hymyilen iloisesti. Olen onnellinen ruuan määrästä.
Mökkiin mahtuu myös pieni makuuhuone. Ovelta takaseinään muodostuu käytävä ja sen reunoilla on kaksi valkoista kerrossänkyä. Takaseinään puhkaistusta ikkunasta näen ulos. Aurinkoinen maisema ja tie joka mutkittelee kauas tuntemattomaan. Huomaan Tarun virnistävän minulle oikeanpuoleisella yläsängyllä. Hän on muuttunut aikuisesta naisesta, takaisin viattomaksi 10-vuotiaaksi tytöksi. Hymyilen takaisin leveää hymyä.
Istun vänkärin puolella, tumman vihreässä mersussa, jossa on kromatut yksityiskohdat. Auton sisustus on kermankeltainen. Äiti ajaa autoa ja lähdemme lipumaan mökin edestä loivaa alamäkeä pitkin. Keskustelemme joutavista asioista. Kohta tulemme risteyksen kohdalle. Yhtäkkiä äiti hyppää autosta ulos ja sanoo minulle: 'pidä auto käynnissä, sillä aikaa kun minä puhun puhelimessa.' Näen auton takaikkunasta äidin seisovan hahmon, ennenkuin käännän katseeni nopeasti eteenpäin. Hämmennyn. Jalkoihini on ilmestynyt polkimet, muttei edessäni ole rattia. Risteyksen takaa ilmestyy toinen auto ja hämmenys muuttuu hätäännykseksi. Painan jarrupoljinta niin kovaa kuin jalastani lähtee voimaa. Auto pysähtyy ja sammuu. Äiti kävelee auton rinnalle ja istahtaa takaisin kuskinpenkille. Hän toruu minua auton sammuttamisesta. Mietin mielessäni, että unohdin painaa kytkintä.
Kurvaan autolla kaupan pihaan. Kauppa on kuitenkin ränsistynyt, puinen kartano. Istun kuskin paikalla ja Ile istuu vieressä. Mersu on vaihtunut Ilen hopeanharmaaksi Nissan Sunnyksi. Jatkan matkaani, kaasutellen kaupan pihasta. Hiekkatie pöllyää perässäni.


Luulen, että uni juontuu nykyisestä perhetilanteestani, joka on vielä ratkeamatta. Vanhempani ovat keskellä asumuseroa, joka kuluttaa kaikkien perheenjäsenten hermoja. Unessa äiti on löytänyt itselleen kodin ja asettunut sinne. Rahallinen tilanne on luultavasti hyvä, koska unessa esiintyy ruokaa tursuileva jääkaappi ja valoa loistavat keittiöntasot ja kaapit. (Ruoan esiintyminen saattaa myös johtua siitä, että olen mennyt nälkäisenä nukkumaan. :D) Unessa esiintyvät paikat juontavat juurensa lapsuudessa kokemistani ympäristöistä. Tunnelma on hyvin lämmin, huoleton, onnellinen ja aurinkoinen. Unessa esiintyy myös pikkusiskoni, joka virnistää minulle onnellisesti makuuhuoneen yläsängystä. Se, että hän on muuttunut 10-vuotiaaksi, johtuu varmaan unessa toistuvasta lapsuuden kaipuusta. Isosiskoni ei esiinny unessa, enkä keksi sille järkeenkäypääselitystä.
Unen toinen osa on minulle tyypillinen uni. Vihreä mersu on ihan uusi ilmestys, mutta luulen, että se on tullut uneeni luultavasti vanhasta valokuvasta. Näen usein unta autolla ajamisesta ja kaikissa unissa olen joko sammuttanut tai rikkonut auton. Kerran ajoimme sen luokkakaverini kanssa alas sillalta, suoraan kuivuneeseen Tornionjokeen. Tällaiset unet johtuvat puhtaasti siitä, että olen todella huono ajamaan autolla. Mikä taas johtuu pelkästään harjoittelun puutteesta. Tosi elämässä pystyn kuitenkin hallitsemaan auton, vaikka rattiin nouseminen on aina yhtä suuri adrenaliinipiikki.
Viimeinen osa unesta on hieman vaikeaselkoisempi tapaus. Se varmaan viestittää siitä, että meistä(minusta ja poikaystävästäni) on tulossa tiivis, perheenkaltainen yksikkö. Unen lopussa ajamme varmaan kliseisesti yhteiseen tulevaisuuteen?