Loimme mekon lasista.
Suuren leningin, leveällä helmalla.
Suuria lasilaattoja,
taskuja ylellisiä,
kiiltäviä,
kylmiä,
jotka tuntuvat käteen mukavilta.
Kutkuttavat kämmenpohjaa.
Värejä,
syviä.
Syksyn värejä,
veden värejä,
menneen kesän vihreitä sävyjä.
Iloisia oransseja väripisteitä.
Mekko ei kulu, siihen ei tule reikiä.
Se sopii aina omistajalleen.
Kestää vuodesta toiseen.
Muuttumattomana,
värikkäänä,
tuoden lämpöä väreillään.
Hohtaen syvältä sisimmästään.
Ihanaa että tarina on runomuotoinen: se sopii mekkoon joka onkin aivan erityinen ja erikoinen mekko -lasimekko. Teksti näyttää helposti syntyneeltä ja sujuvalta. Pidän sanojen rytmikkyydestä kovasti!
VastaaPoista